Kuolemattomien kirja
Runokokoelma
Palladium Kirjat, 2024
ISBN: 978-952-7256-55-8
Osta kirja: Palladium Kirjat
Kuolemattomien kirjan lähtöajatus Réne Magritten sanoin: ”Kuva ja sana ovat tasavertaisia, kaksi rinnakkaista tapaa kuvata maailmaa. Sana voi korvata kuvan ja päinvastoin.” Ja Leena Krohn kirjoittaa esseekokoelmassaan Rapina ja muita papereita: ”Ihmisen näkö on triokuläärinen, ei binokuläärinen, sillä hänen kolmas silmänsä on kieli.”
Kuolemattomien kirja käsittelee kuvaa ja sanaa proosarunon keinoin. Mukana on 33 taiteilijaa, kaikki kuolleita yhtä lukuun ottamatta, sillä kuolemattomuuden ensimmäinen edellytys on kuolema.
Myös saksalaisen Hans Magnus Enzensbergerin kokoelma Mausoleumi Kolmekymmentäseitsemän balladia edistyksen historiasta (ntamo, suom. Kari Aronpuro 2013) teki aikanaan lähtemättömän vaikutuksen. Siinä missä Enzensberger käsittelee aiheiltaan laajaa henkilögalleriaa, Kuolemattomien kirja keskittyy kuvataiteen tekijöihin. Semmoinen käsitys minulla on, ettei aiheesta tässä laajuudessa ole ennen lyriikan keinoin kirjoitettu. Alun esseestä käy ilmi, että tämä taitaa olla itselleni jonkinmoinen runotuotantoni ”lempilapsi”.
Picasson osuus päättyy Lorcan säkeisiin: Kaikissa maissa kuolema on loppu. / Se tulee ja verhot vedetään eteen. Mutta ei Espanjassa. / Siellä verhot avataan.”
Ja Ellen Thesleff: ”Kriitikot kirjoittavat Ellenin maalaavan kuin mies, / toiset arvioivat taiteilijan otteen olevan / Naisellisen hento. / Niin ovat ajatukset jakautuneet maailman sivu. / Ellen sanoo itse: / Minä maalaan kuin Jumala!”
Kritiikkikatkelmia
Kirjailija Juha Siron suurin ansio on sen valtavan kulttuurisen perinnön aukaisemisessa, joka periytyy meille läntisestä kulttuurihistoriasta. Sanojen rajallisuus olevaisen ja tuntemattoman kuvaajana ei ole Juha Sirolle ongelma. Hän tekee Kuolemattomien kirjassa sen, johon vain taitavin sanankäyttäjä pystyy: avaa meille ovet uuteen todellisuuteen. - Kulttuuritoimitus
Kuolemattomien kirjassa kuvien voima ei perustu tekniseen mestaruuteen vaan mielikuvituksen, tunteiden ja tiedostamattoman laukkaan. Sanat säteilevät, maalauksiin sulaudutaan. Vaikuttava tulkinta Pier Brueghel vanhemman maalauksesta Metsästäjät talvimaisemassa (1565) peittoaa jopa englantilaisklassikko William Carlos Williamsin samannimisen runon. - Runografi
