Elämän tarkoitus
Elämän tarkoitus, Muodonmuutoksia - runokokoelma
Like 2002
ISBN: 952-471-033-1
Neljä runoa teoksesta Elämän tarkoitus
Ensimmäinen askel
Lapset kastetaan, ihminen lyö leimat
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Rakkautta tehokkaampaa vastamyrkkyä
ei kuolemalle löydy
ja leppäkertulla täytyy olla sielu,
miten se muuten olisi ekosysteemin himokkain tappaja.
Kaikki elävät käsittelevät informaatiota eri tavoin,
eläimet ja ihmiset vaistojensa viemänä samaa puuta.
Halu meitä kuljettaa.
Vanhukset painuvat kasaan sentti sentiltä,
lapset kasvavat nukkuessaan.
Päivät päivien perään pirun ja nälän torjuntaa,
totuuden tavoitteleminen aina kesken.
Yöpöydälläni uinuu sarjamurhaajan käsikirja.
Hetkellisiä olentoja
Jumalilla on vara valita muotonsa,
eikä minulle ole suuri synti muuttua koiraksi.
Kun häntä heiluu ja tarjoan tassua,
unohdan katkeruuden ja kateuden panssarin
jonka alle ei kukaan kyennyt kaivautumaan.
Olen lintukoira, kaunismuotoinen
ja tuliluontoinen, eikä minua saa syttymään
kuin into ja intuitio.
En uskottele, että olisin sinua parempi.
Hoidan omat tehtäväni
tietoisena ja kyselemättä kuin puiston penkki,
joka on unohtanut edellisen elämänsä
talven tuuliin huokaavana kuusena.
Paikkani on ulkona ja oven alla,
saan silitystä ja sormesi kaivautuvat korvani taakse.
Ja niin minä olen koira, kunnes rakkaus
on työnsä tehnyt. Sana vain.
Tähdistä kaunein
Moniko meistä suostuu
viettämään vuodet kenkälaatikossa
tummuneen latvatähden alla?
Muuttuu joulupukkikynttiläksi,
jonka sydänlankaa ei hennota sytyttää.
Lohduksi riittävät vuoden pimeimmät päivät
pölyisen piirongin päällä.
Maa huokaa märkänä ja peittoa vailla,
yksi askel kohtuun jossa kerran kasvoimme.
Elämä on elokuvan sukua,
kameroille näytellään loppuun saakka,
tuhannen taalan kaulakoru pujotetaan
muutaman sentin pumpulilankaan.
Hauen laulu
Kahden sekunnin lepo veneen vieressä
ja puolen tunnin taistelu on ohi.
Yhdeksän kilon hauen on uskottava ylösnousemukseen,
että pinnan yläpuolella on elämää.
Veri valuu norona veneen laitaa,
liian suuri saalis, kuin laskisi lapselta hengen.
Kirous lennättää puukkoa
kun paiskaan sen karin kivikkoon.
Mustimmat murheet tapan heti, etteivät jää kitumaan:
ilmaa anovat kidukset ja pyrstön potkut,
meidän tahdottomat refleksimme.
Mänty on mänty,
kallion halkeamasta kasvava nöyrä rukous.
Kritiikkikatkelmia
"Viisi osastoa, viisi porrasta. Siro toteuttaa runokokoelman kuin rakentaisi stupan, buddhalaisen temppelin. Muodon ja sisällön dialogi kulkee säröttömästi kokoelman läpi. Nämä runot eivät ole kertakäyttökamaa."Kiiltomato
"Elämän tarkoitus esittelee varmaotteisen, sen kuuluisan oman äänensä löytäneen runoilijan. Sirolla tuo ääni muodostuu ainakin tavasta käsitellä metafyysisiä ja eksistentaalisia kysymyksiä helposti tunnistettavien arkisten asioiden kautta."Turun sanomat
